Luova jalkapalloilija

Luova yksilö on ennen kaikkea riippumaton ja itsenäinen. Luova yritys voi aina epäonnistua, siksi ahdistuneen suorittajan on hankala luoda mitään omaperäistä.

Luova ihminen ottaa järkeviä riskejä; hän on energinen, intuitiivinen, epävarmuutta sietävä persoona, jolla on kyky liikkua joustavasti persoonallisuusulottuvuuksien ääripäiden välillä. Hän on, leikkisä ja järkevä, näennäisen laiska ja pian taas äärimmäisen ahkera.

Arvostettu luovuustutkija Mihaly Csikszentmihalyi neuvoo kysymään ”missä on luovuutta” pikemmin kuin ”kuka on luova?” Tietty erityisala (bisnes, tekniikka, käsityö, tai jalkapalloilu) ja sillä työskentelevät ihmiset (kenttä) ovat olemassa ennen kuin yksilö pyrkii alalle.

Jokaisella jalkapallojoukkueella on tietty henkinen ilmapiiri, jota säätelevät valmentajat, huoltajat, kaverit ja johtajat. Jos joukkueen ilmapiiri torjuu luovuuden, on yksilön joko sopeuduttava, kätkettävä luovuutensa tai vaihdettava ympäristöä.

Tutkimustulosten mukaan palkkiot ja muut kiihokkeet saattavat lyhyellä tähtäyksellä nostaa työn tuloksellisuutta, mutta aidon kestävän luovan työskentelyn ylläpitäjäksi niistä ei ole. Mitä kiihkeämmin haluamme luoda jotain, sitä hankalammaksi se yleensä tulee. Kilpailu, kontrolli, tiukat aikapaineet ja rajoitetut valinnan mahdollisuudet laskevat yleensä syntyvän tuotteen omaperäisyyttä ja laatua. Riittävä vapaus on luovuuden olennainen edellytys.

Jotkut kestävät ankaria paineita. Olennaista olisi aina, että kilpailu on reilua ja tulosten arviointi asiantuntevaa ja oikeudenmukaista. Pelkkä voiton tavoittelu johtaa pahimmillaan siihen, että mikään asema, menestyminen tai kunnianosoitus ei riitä. Kilpailuyhteiskunnan häiriintynyt uhri hyväksyy vain yhden voittajan, yhden menestyjän: itsensä.

Luovuuden edistämisen peruskysymys kuuluu: Ovatko suomalaiset kodit, koulut, urheiluseurat ja työpaikat luovuutta tukevia vai tappavia yhteisöjä? Luovien yhteisöjen piirteitä ovat järkevä riskinotto, vapaa ja turvallinen ilmapiiri, sopivat haasteet, oikeus erehtyä ja epäonnistua, rakentavat väittelyt ja yleinen luottamus ihmiseen? Luovuuden tappaa kaikki sellainen, joka estää keskittymisen luovaan prosessiin: tiukka valvonta, odotettavissa oleva arviointi ja ihmisten vertailu, pakkokilpailu ja palkintojen tavoittelu sekä tehtävien ahdas rajaaminen.

Jos luovuuden kehittämistä pidetään todella arvossa, luovuus ei saisi olla pelkkä hokema, jota toistellaan juhlapuheissa. Kaikki eivät ole Luovia Lahjakkuuksia, mutta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus luoda työssään ja harrastuksissaan, tehdä pelikentällä asiat omalla tavallaan, synnyttää jotain uutta ja arvaamatonta ja nauttia omasta luovuudestaan.

Teksti: professori Kari Uusikylä

Kolumni: Miten tullaan huippujalkapalloilijaksi