Historia

Kiffen syntyi Helsingin Kruununhaassa yli 110 vuotta sitten korskealla nimellä Kronohagens Idrottsförbund. Kutsumanimi Kiffen yleistyi myöhemmin viralliseksi lyhenteeksi. Lajikirjo on ollut laaja, mutta useimmiten palloiluvoittoinen.

Kiffen perustetaan

27. syyskuuta 1908 Helsingin Kruununhaassa, Maneesikatu 2 A:n kellaritiloissa, kahdeksan 13-17-vuotiasta koulupoikaa solmivat elinikäisen liiton perustamalla Kronohagens Idrottsförbund -nimeä kantavan yhdistyksen. KIF, jonka nykyään tunnemme tuttavallisemmin nimellä Kiffen, oli syntynyt. Ensimmäinen laji oli yleisurheilu, jossa järjestettiin jäsentenvälisiä kilpailuja

Maneesikatu 2 A vuonna 1907. Täällä perustettiin Kiffen. Kuva: Signe Brander

Jo seuraavana vuonna 1909 virallinen nimi muutettiin, ilman virallista päätöstä, Kronohagens Idrottsföreningiksi. Ehdotus tuli puheenjohtaja Ragnar Wickströmin äidiltä. Samana vuonna Kiffen pelasi ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa, kun lokakuun 17. päivänä pelatussa mittelössä Kiffen voitti IF Sportin 3-2. Seuran sisäisiä kilpailuja nähtiin pikaluistelussa, uinnissa ja ammunnassa. Kiffen liittyi Suomen Palloliittoon vuonna 1910 ja Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon vuonna 1911. Jääpallojaosto perustettiin 1910.

Menestyksen vuodet

Kiffen nousi nopeasti kotimaisen jalkapalloilun huipulle. Seura juhli ensimmäistä jalkapallon Suomen mestaruuttaan jo vuonna 1913, kun cup-muotoisen turnauksen loppuottelussa ÅIFK kaatui 5-3. Joukkueessa pelasi kaikkiaan neljä perustajajäsentä. Kiffenin tuolloisesta tasosta kertoo se, että seuraavana vuonna 1914 Kiffen yhtä pelaajaa lukuun ottamatta edusti Suomea maaottelussa Ruotsia vastaan. Seurajoukkueelle ei koskaan myöhemmin ole suotu vastaavaa tehtävää. Kiffen ei ollut koskaan aiemmin pelannut ruoholla, ja Suomi hävisi ottelun 3-4.

Suomen mestarit 1916

Vuonna 1915 Kiffen saavutti toisen jalkapallomestaruutensa. Finaalissa kaatui jälleen ÅIFK, nyt 1-0. Seuraavana vuonna Kruununhaassa juhlittiin jälleen, kun jälleen kerran ÅIFK kärsi loppuottelussa tappion, tällä kertaa loppulukemat olivat 3-2. Yhteensä kuusi pelaajaa oli voittamassa näitä kaikkia kolmea mestaruutta.

Kiffenillä oli vuonna 1921 kolme miesten ja kolme nuorten jalkapallojoukkuetta. Seura sai Palloliitolta luvan järjestää junioriturnauksen. Ragnar Wickström, apunaan Alex Holmström, valittiin seuran ensimmäiseksi jalkapallovalmentajaksi. Juniorivalmennuksesta vastasi Bertil Lindholm.

Kiffenin jäsenmäärä vuonna 1925 oli jo 943. Jalkapallojoukkue ylsi välieriin, jossa se hävisi tulevalle mestarille HJK:lle uusintaottelussa 0-1. Kauden jälkeen Suomen mestarit kohtasivat tulevan Bundesliga-joukkueen, Werder Bremenin, jonka kanssa Kiffen ylsi 3-3-tasapeliin.

Mustat Hurmurit

Vuoden 1955 Suomen mestarit.

Kiffenin vihreä-punainen jalkapallopelipaita vaihdettiin vuonna 1933 mustaan, jolloin syntyi ikoninen peliasu. Lempinimi “Mustat Hurmurit” oli syntynyt jo vuonna 1926 jääpallojoukkueen pelimatkalla Ruotsissa.

Jalkapallojoukkue putosi Suomensarjaan vuonna 1947 mutta nousi takaisin heti seuraavana vuonna. Kiffen saavutti vuonna 1949 pitkästä aikaa SM-mitalin, pronssin.

Kiffen voitti viimeisimmän jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1955. Yrjö Asikainen oli sarjan paras maalintekijä 12 osumallaan. Joukkuetta ei ollut rakennettu perinteisellä tavalla, vaan toimenpiteitä pidettiin aikoinaan radikaaleina, ja kaikki tunnesyyt sivuutettiin. Joukkuetta myös kritisoitiin muukalaislegioonaksi, koska joukkuetta oli vahvistettu ulkopuolisilla pelaajilla. Jälkeenpäin ajateltuna vuoden 1955 mestarijoukkue oli Kiffenin näköinen. Ei ollut merkitystä, mistä suunnasta ja olosuhteista pelaajat tulivat. Oleellista oli taidon lisäksi sopeutumiskyky.

Kiffenille 1950- ja 60-lukujen vaihde oli melkoista aaltoliikettä. Kaudella 1956 joukkue saavutti pronssia mutta putosi sarjasta heti seuraavan kauden päätteeksi. Kiffen nousi pian takaisin ja saavutti pronssia kaudella 1960 ja hopeaa kaudella 1961. Ne ovat Kiffenin edustusjoukkueen toistaiseksi viimeiset jalkapallon SM-mitalit. Kauden 1964 jälkeen joukkue jälleen putosi Mestaruussarjasta ja edelleen heti seuraavan kauden jälkeen Suomensarjasta. Maakuntasarjasta Kiffen nousi toiseksi korkeimmalle tasolle vuonna 1968. Kiffen selvityi uuteen I divisioonaan vuonna 1972 mutta putosi II divisioonaan vuonna 1974. Seura oli myös ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin.

Hetkeksi takaisin pääsarjaan

Kaudella 1975 Kiffen oli täysin ylivoimainen II divisioonan lohkossaan ja nousu sarjaporrasta ylemmäs varmistui hyvissä ajoin. Jarmo Lindahl teki 20 maalia ja joukkueen betonipuolustus toimi luotettavasti. Pelaajavirta joukkueeseen kiihtyi.

Kauden 1978 avausottelu Reipasta vastaan Bolliksella.

I divisioonan kaudella 1976 Kiffen oli yhtä ylivoimainen kuin edellisvuonna sarjaporrasta alempana. Nousu varmistui syyskuun alussa Turussa Pyrkivää vastaan. Jarmo Lindahl oli jälleen kovassa iskussa ja voitti maalipörssin.

Mestaruussarjan kaudelle 1977 Kiffen sai vahvistuksia muun muassa HJK:sta, kuten Juha Dahllund ja Atik Ismail. Kaudella vallitsi Kiffen-buumi, ja uusi kannattajajoukko loi suomalaisessa jalkapallossa ennennäkemättömän tunnelman. Kiffen voitti molemmat paikallisottelut HJK:ta vastaan ja veti kotipeleihinsä Klubia enemmän yleisöä. Lopullinen sarjasijoitus oli kahdeksas, vain neljä pistettä pronssista.

Kaudelle 1978 Kiffen koki pahoja menetyksiä, kun joukkueesta poistuivat muun muassa HJK:hon palanneet Atik Ismail ja Juha Dahllund. Kiffenin rahkeet eivät riittäneet ja kausi päättyi putoamiseen I divisioonaan. Kauden viimeisessä ottelussa Kopareita vastaan Kuopiossa joukkuetta valmensi A-junioreiden valmentaja ja tuleva joukkueenjohtaja Kimmo Silventoinen.

Kiffen lähti ykkösdivariin vähin varoin, sillä mainostajat eivät olleet enää lainkaan kiinnostuneita. Uusia pelaajia tuli lähinnä HIFK:sta ja omista junioreista. Talousvaikeuksien runtelema Kiffen keräsi kauden 1979 aikana vain neljä pistettä ja putosi II divisioonaan.

Reggae-rytmejä

II divisioonan kausi 1980 ei alkanut niin hyvin kuin piirinsarja lupasi. Sarjapaikka varmistui lopulta kaksi kierrosta ennen päätöstä. Kuten monesti, ulkomaalaiset olivat joukkueessa ratkaisevassa roolissa. Kaudella 1980 joukkueen pelastavat enkelit olivat saksalaiset Kurt Gaebel ja Christian Niebel.

Kaudelle 1981 liitto kielsi Kiffenin mustan paidan. Kausi oli vaikea, mutta sarjapaikka säilyi kahden pisteen turvin. Kiffen satsasi kauteen 1982, jolloin Kakkosen itälohko oli kaikkien aikojen tasaisin. Kiffen sijoittui viidenneksi sarjassa, jossa kärkiviisikko keräsi samat pisteet.

Kauden 1984 kevätkierroksella putoamispeikko vaivasi taas, mutta pelastus tuli jälleen ulkomailta, tällä kertaa Jamaikalta. Kiffenistä puhuttiin mediassa runsaasti, kun jamaikalaisvahvistukset, keskikenttäpelaaja Alton Sterling ja toppari Stephen Thompson, tekivät Kiffenistä voittamattoman. Sarjapaikka oli nopeasti varmistettu. Seuraavalla kaudella jamaikalainen parivaljakko tuli heti alkukaudesta uudelleen, mutta tasaisessa sarjassa Kiffen majaili koko ajan putoamisviivan tuntumassa. Viimeisen ottelun kotitappio tiputti Kiffenin Kolmoseen.

Kiffen yritti paluuta Kakkoseen heti kaudella 1986, ja uutena jamaikalaisena mukaan hankittiin maalintekijäksi kaavailtu Paul Davids. Paluu ei kuitenkaan onnistunut, kuten ei myöskään kaudella 1987.

Seurassa päätettiin, että kaudella 1988 Kiffeniin ei satsata yhtä paljon kuin samalla tasolla pelanneeseen sisarseura KifUun. KifU olikin sarjassa toinen, kun taas Kiffenillä teki tiukkaa säilyä.

Kaudella 1989 Kiffen oli jälleen ykkösjoukkue ja nousi Kakkoseen. Seurassa ei kuitenkaan ollut resursseja eikä suuren ringin takia haluakaan tehdä hankintoja. Visiitti pykälää korkeammalla tasolla jäi yhden kauden mittaiseksi.

Pitkän kamppailun jälkeen Ykkönen lähellä

Vuosina 1991–1993 Kiffen ja Helsinki Unitediksi muuttunut KifU kävivät joka vuosi kamppailua noususta ylöspäin. Syksyllä 1993 viimeisen ottelun lisäajalla Kaj Holmberg ratkaisi Kiffenille voiton ja suoran nousun Kakkoseen. Erkki Alajan ja Nils-Erik Mikanderin valmentamana Kiffen myös säilytti sarjapaikkansa.

Kun omasta takaa oli kasvatettu valtavasti pelaajia, päätettiin tehdä “uusjako” Kiffenin ja Unitedin pelaajien välillä. Siten kaudeksi 1995 syntyi uusi Kiffen, jonka johtohenkilöstö Henrik Lindström, Kimmo Silventoinen ja Jouko Lassila kutsuttiin Unitedista, Tapio Hakala toimi taustalla ja Jari “Kille” Hakala oli uskollinen kakkosvalmentaja. Ainoastaan valmentaja otettiin sivusta.

Kausi 1997 näytti päättyvän putoamiseen. Neljä kierrosta ennen loppua tilanne vaikutti todella pahalta, mutta joukkue voitti jäljellä olevat ottelut maalierolla 10–1 ja säilyi. Kausi 1998 oli hyvä, ja 1999 Kiffen oli lähempänä Ykköstä kuin kertaakaan 20 vuoteen. Sarjan kakkossijan myötä Kiffen pääsi pelaamaan uusinnan nousukarsintapaikasta. Hämeenlinnassa oli vastassa PP-70, jonka Kiffen oli voittanut sarjassa kahdesti, mutta nyt PP-70 voitti 3-1 ja Ykkönen jäi haaveeksi.

Vuosina 2000-2001 FC Kiffenissä elettiin Atik Ismailin aikakautta. Pestin myötä Kuopiosta Helsinkiin muuttanut Atik toimi päävalmentajana 1,5 kauden verran, joiden aikana Kiffen säilyi Kakkosessa. Atik myös pelasi uskollisesti Kiffenin ikämiehissä asuinpaikastaan riippumatta.

Kausi 2003 oli vaikea, ja Kiffen säilyi vasta karsintaottelussa, jossa se voitti ylöspäin yrittäneen espoolaisen PMP EJ:n yhteistuloksella 8-1. Töölön pallokentällä pelattu kotiottelu oli samalla Kiffenin 95-vuotisjuhlaottelu, jonka Kiffen voitti 5-1. Toni Malm teki seitsemän maalia kahdeksasta.

Kaudelle 2004 ei saatu hankittua uutta valmentajaa. Puutteiden ja ongelmien myötä Kiffen putosi Kolmoseen. Futsaljoukkue kuitenkin toimi innokkaasti, joten seuraavaksi kaudeksi saatiin kasaan hyvä miehistö uudelle sarjatasolle.

Kakkosen sarjapaikan vakiinnuttaminen

Kiffen palasi Kakkoseen 100-vuotisjuhlien kunniaksi kauden 2008 päätteeksi. Sieltä joukkue putosi taas Kolmoseen kauden 2012 päätyttyä, mutta palasi takaisin kaudeksi 2015. Siitä lähtien FC Kiffen on pelannut yhtäjaksoisesti Kakkosta ja onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Cheikh Toure teki valtaosan Kiffenin maaleista kaudella 2017. Kuva: Juhani Järvenpää

Kakkosen kaudella 2015 Kiffen oli itäisessä lohkossa pulassa, mutta neljä viimeistä tappiotonta ottelua pelastivat sarjapaikan. Se varmistui viimeisellä kierroksella Futuran kaaduttua Porvoossa 1-0. Seuraava kausi sujui turvallisesti B-lohkon keskikastissa.

Kaudeksi 2017 Kiffen arvottiin kivikovaan A-lohkoon. Joukkueen ongelmana olivat ailahtelevat otteet. Sarjapaikka onnistuttiin kuitenkin hoitamaan kahden viimeisen kierroksen pakkovoitoilla, joista jälkimmäinen Bolliksella, jossa kukistettiin edelleen lohkovoitosta taisteleva PEPO 4-1. Kiffen teki sarjassa yhteensä 28 maalia, joista peräti 16 viimeisteli senegalilaiskärki Cheikh “Cico” Toure. Samalla päättyi päävalmentaja Timo Salon aikakausi.

Kiffenin 110-vuotisjuhlavuodelle uudeksi valmentajaksi tuli Tommi Lingman. Kausi B-lohkossa käynnistyi mukavasti, ja neljän ensimmäisen ottelun jälkeen Kiffen hätyytteli aivan sarjan kärkisijoja. Kesä oli kuitenkin mollivoittoinen, mikä pudotti maalinteko-ongelmista kärsineen joukkueen jälleen taistelemaan sarjapaikastaan. Viimeisissä otteluissaan Kiffen kuitenkin heräsi ja nappasi sarjapaikan itselleen jälleen päätöskierroksella voittamalla putoamaan tuomitun BK-46:n Bolliksella 3-2. Kauden kohokohtia oli myös syyskuussa Bolliksella pelattu 110-vuotisjuhlaottelu rakkaan kilpakumppanin, HIFK:n, kakkosjoukkuetta vastaan. Tässä asetelmiltaan huippujännittävässä putoamiskamppailussa 200 katsojan edessä pisteet jaettiin maalittomin lukemin.

Valmentaja vaihtui jälleen, kun kaudelle 2019 Kiffen siirtyi Mako Tukiaisen komentoon. Kapealla materiaalilla A-lohkossa taistellut nuori, hyvähenkinen joukkue varmisti sarjapaikan taas kerran viimeisellä kierroksella. Tällä kertaa Töölön jalkapallostadionilla pelattiin maaliton tasapeli Klubi 04:ää vastaan. Kiffenille oli syystäkin kehittynyt todellisen selviytyjän maine.

Kunnianhimoisesti kohti kärkeä

Uusitun Olympiastadionin miesten avausottelussa Kiffen voitti Viikingit 4–1. Kuva: Jukka Luoma

Kausi 2020 merkitsi eteenpäin menemistä monella saralla. Viihdyttävää jalkapalloa pelannut Kiffen pelasi erinomaisen kauden ja sijoittui A-lohkon viidenneksi. Joukkue oli saanut kovia vahvistuksia, joiden joukossa FC Espoosta siirtyneet keskikenttäpelaaja Riku Heinonen ja hyökkääjä Samuli Heiska. Yleisömäärät kasvoivat selvästi, ja näkyvyys lisääntyi muun muassa seuran oman YouTube-kanavan, Kiffen TV:n, myötä. Kiffen myös palasi yli 40 vuoden tauon jälkeen vanhalle kotikentälleen Olympiastadionille, jossa 1111 katsojan edessä Mustat Hurmurit murjoi Viikingit 4-1. Kyseinen elokuun 25. päivänä pelattu ottelu oli ensimmäinen miesten ottelu uudistetulla Stadikalla. Haasteita sen sijaan toi Bolliksen remontti, joka syksyllä ajoi Kiffenin evakkoon rakkaalta kotikentältään. Sen seurauksena Mustat Hurmurit pelasi kolme viimeistä kotiotteluaan Talin liikuntapuistossa ja Töölön pallokenttä 6:lla.

Kauteen 2021 Kiffen lähti haastavista asetelmista. Joulukuussa koronapandemia sulki kaupungin liikuntapaikat, eikä Kiffen siksi päässyt harjoittelemaan täysipainoisesti lähes puoleen vuoteen. Joukkuetta koetteli lisäksi vaikea loukkaantumistilanne. Sarjakausi A-lohkossa alkoikin synkästi kolmella tappiolla ja maalierolla 3-16. Kiffenin peli kuitenkin kehittyi kauden edetessä ja loukkaantumistilanteen helpottaessa. Syksyllä Mustat Hurmurit olivat kuntopuntarin perusteella sarjan kovimpia joukkueita ja loppusijoitus oli mukiinmenevästi kuudes. Cheikh Toure teki jälleen tuhojaan viimeistelemällä 11 osumaa. Positiivista oli myös paluu Bollikselle, jossa kuultiin äänekästä kannustusta koko kauden ajan.

Kiffenillä kulki kaudella 2022. Kuva: Kalevi Hämäläinen

Kaudesta 2022 muodostui Kiffenin menestyksekkäin yli kymmeneen vuoteen. Jo kauden alkua tavoitteeksi asetettiin sijoitus A-lohkon neljän joukossa, mihin joukkue ylsikin ja pääsi viimeisenä mukaan runkosarjan päätteeksi pelattuun yksinkertaiseen nousukarsintasarjaan. Mustat Hurmurit olivat pitkästä aikaa mukana uudistetussa Suomen Cupissa, jossa joukkue ylsi viidennelle kierrokselle. Menestys houkutti myös katsojia. Kausikortteja myytiin ennätysmäärä, ja kotiotteluiden yleisökeskiarvo nousi lähes 200:aan. Bolliksella koettiinkin aika ajoin upeaa tunnelmaa. Sen sijaan haasteita aiheuttivat harjoitteluolosuhteet, sillä joukkue harjoitteli peräti 17 eri kentällä. Kiffen joutui jälleen evakkoon ja pääsi pelaamaan kotoisalla Pallokentän luonnonnurmella (Pallokenttä 2) vain kolme kotiottelua. Loput pelit pelattiin viereisellä tekonurmella (Pallokenttä 1) sekä Brahenkentällä. Junioritoiminta heräsi uudelleen eloon, kun alakouluikäisille perhefutis käynnistyi maaliskuussa Stadian Nilsiänkadun liikuntasalissa. Kiffen oli mukana myös eFutiksen Suomen Cupissa, jossa se pääsi välieriin asti.

Kausi 2023 oli harmaa.

Kiffen lähti kauteen 2023 tavoitteenaan sarjanousu, sillä lohkon peräti viisi parasta pääsisivät vähintään karsimaan paikasta uuteen Ykköseen. Joukkuetta runtelivat kuitenkin loukkaantumiset heti talvikaudesta, joka sujuikin nihkeästi, kun yhdeksästä ottelustaan Kiffen voitti vain kolme. Panokselliset ottelut alkoivat nekin heikosti. Suomen Cupissa tuli lähtöpassit heti kättelyssä Kolmosen VJS:ää vastaan rankkareilla, ja ensimmäisestä yhdeksästä Kakkosen ottelusta kertyi yhtä monta pistettä. Pitkäaikainen päävalmentaja Mako Tukiainen vapautettiin tehtävästään ja loppukauden joukkuetta luotsasi kakkosvalmentaja Juuso Kevari. Kurssi kääntyi hetkeksi ja Kiffen voitti seuraavasta kuudesta pelistään viisi. Syksy oli kuitenkin synkkä ja kausi päättyi seitsemään peräkkäiseen voitottomaan otteluun. Kiffenin lopullinen sijoitus oli kymmenes. Ongelmia oli talvesta lähtien etenkin maalinteossa, ja pelaajisto oli kärsinyt joitakin pahoja menetyksiä, joita ei onnistuttu täysin korvaamaan. Ennen kauden alkua yritettiin A-junioritoiminnan uudelleenkäynnistämistä, mikä ei lopulta onnistunut. Myöskään edellisvuonna käynnistynyt alakouluikäisten perhefutis ei enää tänä vuonna jatkunut. Kentän ulkopuolella koettiin mittaamattomat menetykset, kun seuralegendat Erkki Alaja ja Timo Huotinen siirtyivät ajasta ikuisuuteen alle kuukauden välein. Positiivista oli komea yleisökeskiarvo 253, mikä osittain selittyy vahvalla kausikorttimyynnillä. Kiffen nimittäin otti käyttöön Veikkausliigasta tutun käytännön, jossa viralliseen yleisömäärään lasketaan kaikki maksaneet katsojat. Punavihreäraitaisissa retropaidoissa pelattu voitokas 115-vuotisjuhlaottelu Lahden Reipasta vastaan jää ikimuistoisesti Kiffenin historiaan.

Laaja lajikirjo

Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Kiffenissä harrastettiin jalkapallon lisäksi yleisurheilua, keilailua, jääpalloa, voimistelua, tennistä, uintia, pikaluistelua ja ammuntaa. Myöhemmin mukaan tulivat esimerkiksi käsipallo, jääkiekko, pesäpallo, nyrkkeily, ja pyöräily. Aluksi seuraan ei hyväksytty tyttöjä, mutta monessa vaiheessa kauniimpi sukupuoli on ollut tärkeä. Kiffenin naiset ovat saavuttaneet menestystä etenkin käsipallossa, jossa Kiffen on kaksinkertainen naisten Suomen mestari ja Suomen cupin voittaja. Kutsumanimi Kiffen yleistyi viralliseksi lyhenteeksi vuonna 1976.

Jääkiekossa Kiffen on Suomen mestari vuosilta 1939, 1941 sekä 1943, jolloin seura voitti myös yleisurheilun Kalevan Maljan. Käsipallossa miehet voittivat SM-kultaa 1978, naiset 1992 ja 1993. Kolmas menestyksekäs laji on yli 90 vuotta ollut keilailu.

Kiffenissä on urheillut paljon kuuluisuuksia, mutta ainoa olympiamitali on Bruno Ahlbergin nyrkkeilypronssi Los Angelesissa 1932. Viisinkertainen olympiavoittaja Clas Thunberg aloitti pikaluistelu-uransa Kiffenissä ja palasi seuraan vuonna 1931.

Poimintoja Kiffenin vaiheista (jalkapallo)

1908 Kiffen perustettiin 27.9.
1912 R. Wickström ja L. Schybergson kuuluivat Suomen jalkapallojoukkueeseen Tukholman olympialaisissa
1913 Ensimmäinen jalkapallomestaruus
1914 Kiffen yhtä pelajaa lukuun ottamatta edusti Suomea jalkapallomaaottelussa Ruotsia vastaan Tukholmassa, Ruotsi voitti 4-3
1915 Toinen jalkapallomestaruus
1916 Kolmas jalkapallomestaruus
1949 Pronssia jalkapallossa
1955 Neljäs jalkapallomestaruus
1956 Pronssia jalkapallossa
1957 Kiffen putosi Suomensarjaan
1958 Kiffen hävisi Suomen Cupin finaalissa KTP:lle 2-4
1959 Kiffen nousi Mestaruussarjaan
1960 Pronssia jalkapallossa
1961 Hopeaa jalkapallossa
1964 Kiffen putosi Suomensarjaan
1965 Kiffen putosi Maakuntasarjaan
1968 Kiffen nousi Suomensarjaan
1971 Kiffen nousi perustettuun l divisioonaan
1974 Kiffen putosi ll divisioonaan
1975 Kiffen nousi l divisioonaan
1976 Kiffen nousi Mestaruussarjaan
1978 Kiffen putosi l divisioonaan
1979 Kiffen putosi ll divisioonaan
1980 Naiset aloittivat Mestaruussarjassa (karsinnan kautta)
1985 Kiffen putosi lll divisioonaan
1986 A-nuoret nousivat Mestaruussarjaan
1988 A-nuoret putosivat Mestaruussarjasta
1989 Kiffen nousi ll divisionaan, naiset säilyivät yhä Mestaruussarjassa (toiminta loppui kauden jälkeen)
1990 Kiffen putosi lll divisionaan, KifU jatkoi toimintaansa FC Helsinki United –89 ry:nä, juniorit itsenäistyivät Kiffen Jalkapallojuniorit ry:ksi
1991 Kiffen voitti Jamaikalla maan mestarin Renon 3-1
1993 Kiffen nousi ll divisioonaan
1995 Kiffen ja Helsinki United yhdistyivät
1998 Kiffen 90 vuotta
2004 Kiffen putosi lll divisioonaan
2008 Kiffen 100 vuotta, Kiffen nousi ll divisionaan
2012 Kiffen putosi lll divisioonaan
2014 Kiffen nousi ll divisioonaan
2018 Kiffen vietti 110-vuotisjuhliaan
2022 Kiffen sijoittui lohkossaan neljänneksi
2023 seura juhlii 115-vuotista historiaansa

Kiffenin historia
Kiffenin historia aikajanana