Kiffen voitti historiansa ensimmäisen Suomen mestaruuden sunnuntaina 26.10.1913. Turussa pelatussa loppuottelussa Kiffen kaatoi Åbo IFK:n 5-3.
Maanantaina ei julkaistu sanomalehtiä, joten Turun Sanomat uutisoi tapahtuneesta vasta tiistaina 28.10.1913:
Jalkapallokilpailut Suomen mestaruudesta
Kruunuhaan U. S. mestari
Harwinainen tilaisuus oli sunnutaina urheilua harrastawalle yleisölle tarjolla Urheilupuistossa. Ensi kerran nim. pelattiin loppuottelu Suomen mestaruudesta jalkapallopelissä täällä. Kruunuhaan woitosta woittoon kulkenut joukko tapasi tällä kertaa Turun I. F. K:n. Ilma oli mitä herttaisin, kuten koko syksyn ajan on kaikissa muissakin kilpailuissa ollut. Kenttä sitäwastoin oli jonkunwerran liukas edellisen päiwän ja yön sateesta. — Yleisöä oli kerääntynyt Turun olosuhteisiin nähden werrattain paljon, noin tuhatkunta henkeä.
— Jokunen minuutti yli 2 alkoi peli. Heti alussa saattoi nähdä helsinkiläisten mainion yhteispelin. Passaukset weiwät nuolen nopeudella ja paikalleen toinen toisilleen. Huolimatta wasta-auringosta hallitsiwat he pelin miltei kokonaan. Silloin tällöin näytti kuitenkin tottumattomuus kenttään ja liukkaus waikuttawan suuremmassa määrin kuin turkulaisiin. Noin 8 min. kuluttua pelin alusta oli I. F. K:n maali ankarasti uhattu, mutta heidän „uusi tähtensä” portinwartiia Th. Bogdanoff oli mies paikallaan, miltei parempi kuin hänen edeltäjänsä oli, torjuen hehsinkiläisten hyökkäyksen kunnialla. Noin 14 min. kuluttua oli sama leikki uudelleen ja sitä ei portinwartia enää kyennyt wastustamaan. Tästä yltyiwät kuitenkin turkulaiset ja saiwat aikaan mainion hyökkäyksen jonka tuloksena oli kulmapotku. Hywin ammuttuna luisui pallo Kruunuhaan portinwartijan sormien läpi werkkoon noin 17 min. kuluttua. Woitto oli kuitenkin aiwan sattuma, sillä jos portinwartia olisi wähänkin ollut maltillisempi olisi hän pelastanut maalinsa. Pienen ajan kuluttua on johto taas helsinkiläisten ja 26 min. kuluttua on pallo toisen kerran wastustamattomasti meikäläisten werkossa. Pelin uudelleen alettua näytti onni kääntyneen sällä turkulaiset pitiwät nyt yllä kowaa „kuraassia”. Hywä hyökkäys ja pallo on taas hermostuneen helsinkiläisen portinwahdin käsien läpi maalissa 35 min. kuluttua. Suunnatomasti paisui yleisön ilo kun pari minuuttia emmen ensiaikaerän loppua pallo wielä kerran käwi Kruunuhaan werkossa. I. F. K. johti siis tähän asti peliä toiwokkaalta näyttäwällä tuloksella 3 maalilla 2 wastaan.
Toisella aikaewällä paniwat Kruunuhakalaiset kaikkensa säilyttääkseen kunniansa. Siinä he onnistuiwatkin mainiosti. Pallo liikkui itsepintaisesti turkulaisten pelipuolella ja uhkaili tawan takaa maalia. Näytti aiwan mahdottomalta meikäläisten pitää saawuttamaansa woittoa hywwäkeen, siksi yliwoimaista ja kiinteää oli helsinkiläisten peli. Noin 8 min. kuluttua oli pallo wastustamattomasti turkulaisten werkossa. Nyt oli kummallakin sama määrä woittoja, joten jälelläolewa puolitunti ratkaisi mestaruuden. Peli kiihkeni yhä, mutta oli silti harkittua ja kaunista. Helsinkiläisten yliwoimaisuus ilmeni sitä enemmän, mitä lähemmäksi loppua tultiin. 26 min. kuluttua woiwan helsinkiläiset taas merkitä hywäkseen maalin ja 1 min. ennen loppua toisen. Näin olen sai Kruunuhaan Urheiluseura mestaruuden w. 1913, jonka he täydellisesti ansaitsiwatkin.
-Turun Sanomat 28.10.1913
Kuvassa oikealta Alex Holmström, Lars Schybergson, Rudolf Lundqvist, Hugo Mantila, Ragnar Wickström, Arthur Johansson, Gunnar Helin, Knut Johansson, Richard Schybergson, Ilmari Saxell ja Peter Sikoff.
