Parhaimmat muistonsa Töölön pallokentältä kertoo tänään Kiffen-legenda Erkki Alaja. Tuhansien tarinoiden mies nosti kirkkaimpina esiin Kiffenin peräkkäiset nousukaudet 1975 ja 1976. Niiden myötä Kiffen nähtiin toistaiseksi viimeisen kerran pääsarjassa kausina 1977–1978. ”Ekin” kirjoittamassa tekstissä on myös mukana kommentteja maalivahti Hannu Pulkkaselta, joka edusti Kiffenin edustusjoukkuetta 24 kauden ajan.

Kiffenin tupla

Vuosista 1975­–1976 muodostui Kiffenin uuden tulemisen aika. Timo ”Timppa” Huotisen, Gunnar ”Gutu” Westerholmin ja Nils-Erik ”Nipa” Mikanderin työkantoi hedelmää. Mikander kehitti omintakeisen lihamuuritaktiikan, jossa viiden pelaajan alakerralla motoksi otettiin ”varmistuksen varmistus”. Näin vastustajan menoväylät tukittiin ja vastustaja törmäsi tuon tuostakin lihamuuriin. Taustalla Kiffenin pitkäaikainen tukija Dennis ”Denna” Lindell antoi oman tärkeän panoksensa yhdessä seuran puheenjohtajan Göran Wallenin kanssa. Aristokraattinen, englantilaisen herrasmiehen prototyypiksi luonnehditun Lindellin hermot eivät kestäneet jännittävien ottelujen katsomista Bolliksen lehtereillä, vaan hän poistui usein pelin alkuvaiheiden jälkeen ulos katsomosta Urheilukadulle, jota hän talsi edes takaisin päästä päähän. Herkällä korvalla hän saattoi kuulla yleisön reaktioista miten tilanteet edistyivät. Jos oma joukkue voitti, saattoi Lindell tulla ottelun jälkeen koppiin ja ”hoonolla soomella” todeta ilmeenkään värähtämättä: ”Nyt lähdetään syömään pihvit Vartaaseen!” Mannerheimintien ja Sibeliuksenkadun kulmassa sijainnut,  urheilijoiden suosima ravintola tunnettiin elävästä baaristaan ja mureista pihveistään. Lindellin lohkaisu ”palkkiopihveistä” laukaisi tavallisesti verkkaisesti pukeutuviin kiffeniläisiin vauhtia eikä Vartaseen menoa vitkasteltu. Jos Kiffen oli voittanut jonkin tärkeän pelin, Lindell saattoi tulla ottelua seuraavana päivänä tyylikäs puku ja beigen värinen berberi yllään Bollikselle seuraamaan joukkueen harjoituksia. Harjoitusten jälkeen hän loikki pelaajien perässä kuran ja haisevien vaatteiden läpi koppiin, sulki oven, lausui muutaman sanan, laittoi käden povitaskuun, josta löytyi tukku sileitä, sadan markan seteleitä, jotka hän jakoi yksitellen pelaajille ”pinnarahoina” ­etukäteen ei-sovittuina.

Kesäkuussa 1975 Kiffen kohtasi HIFK:n paikallisottelussa Bolliksen 2-kentällä. Vasempana puolustajana pelannut Osmo ”Oski” Ehrlund tunnettiin taistelijana, jonka bravuurina olivat liukutaklaukset. Ehrlund oli juuri liukunut pallon pois vastustajalta omassa kulmassaan kun keskiympyrässä seisoskellut, monena kautena maalikuninkuuden voittanut Jarmo ”Jare” Lindahl huudahti karkealla äänellä: ”Tsemppaa nyt vähän, Oski!” Tästä tuohtuneena Ehrlund huusi takaisin Lindahlille vähintään yhtä painavasti: ”Haista ….u, Jare!” Erotuomarina toiminut Martti ”Mälli” Hirviniemi vihelsi pelin poikki ja juoksi antamaan Ehrlundille varoituksen epäurheilijamaisesta käytöksestä. Bolliksella ei sinä hetkenä löytynyt montakaan henkilöä, jotka olisivat pystyneet pidättämään nauruaan – viimeisimpinä Kiffenin pelaajat.

Nollapelit takasivat pääsarjapaikan

Kiffen nousi II divisioonasta kuin vaivihkaa I divisioonaan kaudeksi 1976. Mustat Hurmurit yllättivät myös kaudella 1976 jatkaen saman tien Mestaruusssarjaan. Joukkue pelasi kaikkiaan 11 nollaottelua. Puolustuksen viimeisenä lukkona torjui Hannu ”Pulander” Pulkkanen, joka kuului maan ehdottomaan maalivahtieliittiin. Pulkkanen oli lahjakas keskikenttäpelaaja, kunnes hänet maalivahtipulan vallitsessa sijoitettiin A-juniori-iässä Kiffenin tolppien väliin. ”Olin pelannut korista HKT:ssa, joten käsillä pelaaminen ja ajoitukset olivat kohdallaan. Myöhemmin aloin pelata myös käsistä, mikä sekin auttoi futiksessa”, Pulkkanen toteaa. 1970-luvulla sarjapelit käytiin yleensä sunnuntaisin. Kiffenin harjoitusohjelma oli hyvin pelkistetty. ”Treenasimme kolmesti viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin Bolliksella. Pelasimme paljon kahtista, ja näissä keskinäisissä peleissämme luotiin pelikunto ja fiilis.” Talvisaikana Kiffen harjoitteli Talin uudessa, kaudeksi 1975 valmistuneessa hiekkapohjaisessa kuplahallissa. ”Lauantaisin harjoittelimme aina ulkona Bolliksen hyvin auratulla lumisella 7-kentällä klo 12. Mestaruussarjassa treenasimme kerran viikossa jopa jäähallin parkkipaikalla autoja väistellen”, Pulkkanen kertoo. ”Olimme niin Bolliksen jengi kuin vain voi olla.”

Mestaruussarjaan nousun ratkettua Timo Huotinen hankki ”agenttinsa” avulla todennäköisesti sen ajan suurimman jalkapallon parissa tehdyn yhteistyösopimuksen Postipankin kanssa kausille 1977­–1978. Pankki maksoi näkyvyydestä 120 000 markkaa ja hyödynsi Kiffeniä ennennäkemättömän voimakkaasti markkinoinnissaan.

Teksti: Erkki Alaja